MESAKKI. Kuin vaimon keskeräiset te olette ja niin lyhytnäköiset, niin lyhytnäköiset!
KOPUTUS-LIISA. Meni kuin pyryharakka! (Kahden Epralle.) — Kuulkasta, isäntä, minulla olisi hiukan niinkuin asiaa. Tiedättehän… se Aaretti Akianteri puhuu minulle aina sydänasiansa kuin kristsisarelle ikään… ja nyt se on aina vähin niinkuin riiastellut Amaliaa, velivainaanne tytärtä, mutta vaikka se on sellainen älyniekka, niin ei siltä ota se puheen alku oikein luonnistuakseen tällaisissa asioissa… ymmärrättehän… vaikka sen suu muuten aina on niin messingillä. (Kuiskaa kovaa.) Akianteri kertoi minulle kaikki eilen hieroessani hänen päätänsä… mies parka miettii vaan sitä ikipyöräänsä niin, että sen pää on ihan pyörällä.
EPRA. Ha, vai pyörällä… kyllähän me siitä vielä…
KOPUTUS-LIISA (Taputtaa Epraa olalle). Hyvä, kiltti isäntäkulta, niin pulski ja verevä! Lötys se on Jaska Epran rinnalla, lötys sanon, mutta Epra se on miesten paraita, sen olen aina sanonut.
EPRA. Vai sanonut, sano.
KOPUTUS-LIISA. Niin monet kerrat olen minä hieronut ja kupannut Epraa ja minä teen sen vastakin, ilolla ja mielihalulla minä sen teen.
EPRA. Ha, passaisiko sitä taas tänään pari sarvea… ha.
KOPUTUS-LIISA. Voi tokiinsa, voi tokiinsa, vaikka kymmenen joka päivä.
EPRA. Ha, kymmenen joka päivä? Niin, mutta mennään nyt tupaan.
KOPUTUS-LIISA. Niin, mennään tupaan, niin saamme jutella rauhassa.
(Liisa ja Epra menevät.)