AKIANTERI. Mesakki, sinä olet kokemuksesta viisas mies. — Ettäkö koputtaisin hänen luttinsa ovelle? Oi, terve, te suloiset Hölmölän vanhat, harmaat lutit!
MESAKKI. Akianteri, Akianteri, kirkonmiehenä minä varoitan sinua sinun lihallisista mielikuvistasi, me olemme itse kohdastamme kaikkeen pahaan vikapäät, muistakaamme se, Akianteri, kaikissa meidän vaivoissamme ja kiusauksissamme.
AKIANTERI. Minä tahdon pitää sinun säätysi ja käskysi, Mesakki. Ja Mesakki, onhan minulla minun suuri vuntierinkini, minun ikipyöräni, se ajaa ulos pahat vaivat ja kiusaukset. — Mesakki, kuules, minä vien ikipyörän Epran nähtäväksi, totisesti, minä teen sen heti paikalla.
MESAKKI. Poikani, poikani, tee niin ja pyydä Koputus-Liisalta jotain rauhoittavaa, pelästyneen tippoja tai surun lievitysvettä!
AKIANTERI (Ilostuen ja taputtaen Mesakkia). Mesakki, sinä olet minun hyvä edelläveisaajani. Minä menen, niinkuin iloinen ylkä tahdon astua vihkitupaan. — Ah, Hölmölän ruusu!
MESAKKI. Niin, mene rauhassa, poikani, kaikki käy jetsulleen.
Akianteri menee.
MAAILMAN-MATTI (Tulee, heittää kärryt huolimattomasti syrjään ja pyyhkii hikeä otsaltaan). Ei tämä vetele! Hiiteen minä heitän Hölmölän hullutukset.
JASKA (Tulee vihtoineen saunapuvussa kädet selän takana, kulkee kuin isäntä töitä katsellen). Tiedätkös, Mesakki, nyt minä en enään pane tikkua ristiin, mitäs se hyödyttää, eläähän tässä muutenkin ja kohta se aarrekin saadaan, silloin en minä tee muuta kuin makaan kukonhöyhenpolstarilla, syljen kattoon ja polttelen oikein priima pruumaa.
MESAKKI. Niin, ihmeellisesti on onni meitä kaikkia potkaissut, mutta muista se, Jaska, älä anna itseäs rikkauden tähden vihaan niinkuin turkki, juudi tai peaani. Tänkaltainen elämä on sinulle vahingollinen.