EPRA. Me vaikenemme.
JASKA. Me vaikenemme.
TIKKA. Lyökäämme siis viisaat päämme yhteen. (Kaikki nostavat etusormensa otsalle. Epra ja Jaska lyövät päänsä yhteen.)
MESAKKI. Noin! Nyt voima nousi päähänne kuin vanha terva kuivaan puuhun.
TIKKA. Niin, ja nyt minä menen Aaretti Akianteria puhuttelemaan.
(Menee.)
MESAKKI. Ja minä vahtaan luhdinsolasta ja hoitelen täällä samalla nurkantakusianne. (Kulkee vähä väliä portilla.)
EPRA. Minä rupeen taas veistämään makkaratikkuja.
JASKA. Ja minä rupeen kirnuamaan ja sitten laitan minä tynnyrintappia.
MESAKKI. Se on oikein se, kun ensin syntyy tappi, niin syntyy sitte tynnyrikin.
JASKA. Niin, ahkeruus on ilomme.