ANSU. Jos puut ovat parilliset, niin se pääsee naimisiin.
AMALIA (On tullut pihalle). Hahhaa, vai naimisiin!
ANSU. Jo tulee Akianteri, älä ole milläsikään, anna sen lukea lukujaan, tästä tulee vielä hauskaa, seiso sinä nurkan takana.
Amalia piiloutuu nurkan taakse, Ansu seisoo luhdin sivuseinää vasten.
AKIANTERI (Tulee keskelle näyttämöä, huitoo käsillään ja viittaa luhtiin, kulkee edestakaisin ikäänkuin koittaisi oppia ulkoa jotakin, rummuttaa välillä sormillaan otsaansa). Ansu! Missähän se on? En minä muista niitä lukuja. Perälle, kerälle, oppii, toppii…
ANSU. Topp tykkänään!
AKIANTERI. Mutta minä lausun sen oman lauluni.
Nyt aloitan minä laulella, tässä on kultani akkuna.
Mutta eihän lutissa ole akkunaa! — Ei se sovi! Hei, kukkuu! — Se nukkuu.
AMALIA (Matkii käkeä). Kukkuu!