Helkavirsi
Tanumartista Lalmanti ritari satajoukoin juolevin sous ja punaisen purjeen alta moni välkkyi peitsi ja jous; hän vaelsi vierailla mailla jo kymmenen sotaista vuotta, nyt Inkerille ihanalle hän kultaiset kengät tuottaa.
Hän katseli läntehen, itähän, näki pohjassa kykkyrän: jos lienet sa pilven kauna, niin putoa itähän!
— "Ei pilkota pilven kauna, vaan kartanostasi sauhu, ja pitopaistit sieltä leyhkää ja kuuluvi häiden pauhu!"
Näki Lalmanti punaisen päärmehen ja lasketti suvantoon: jos lienet sä ketterä kettu, niin vilistä viidakkoon!
— "Ei juokse kentällä kettu, vähä ritari Eerikki soutaa ja Inkerisi ihanaisen väen vihkitupaan hän noutaa!"
Ja Lalmanti kiristi köysiä ja purje se pullistui, näki rannalla valkean kaistan: liet sorsa, niin merelle ui!
— "Ei ole se soutava sorsa, lutin solassa Inkeri itkee, häähameestansa silkkisestä pois Eerikin helmiä kitkee!"
Häätupahan Lalmanti tunkihe, tuho silmistä säkenöi, vähä Eerikin ilmaan hän heitti ja peitsensä kärkeen löi. —
Se Lalmanti sulho suuri vei itkevän Inkerin syliin ja viikkokaudet häitä juotiin, kumu kuului pohjolan kyliin.