Jos äitien koristus rakkaus on, jos vielä on viattomuutta, jos sana on pyhä, joka vannottu on, tuo puhe on valheellisuutta.
Ma huudan sen julki: se valhetta on, jos vielä on Jumalaa mitään; sen korren kuvussa siemen on, joka uusihin aikoihin itää!
Ma uskon taimeen tulevaan ja ma odotan suuria töitä, ilokulkua valheen epäilen ja ma epäilen — epäilijöitä…
NE KILTIT LAMPAAT.
Ja lauman eessä tepsutteli kellokas se viisas ja kilille ja lampaille sen neuvomista piisas, se oli vanhan vakava ja siivo käynniltänsä, ei muistanut se entisiä sivuhyppyjänsä. Kun kellokas se määki mäillä: tää on pää ja pää! myös lampaat yhteen suuhun säisti: pää on aina pää!
Ja mik' on lampaan viisaus? ne vastas aina: pää! Ja mik' on lampaan tuhmuuskin? ne vastas aina: pää!
Ne kyläkukon tieltä juoksi huiskin, haiskin pakoon, niin takeltui ne kerran samaan raja-aidan rakoon.
— Lie sama juttu meilläkin, jos alusta sen alkaa, on nähty meillä lampaita, joill' oli kaksi jalkaa.
LALMANTIN KOTIINTULO.
"Tulennasta tunnen purren, kahden airon laskennasta, puoli uutta purjehessa, silkki Inkerin kutoma — —"