Novgorod, 19/4 97.
3.
Kotoista kaihoa.
Krimin tuulen tanssiessa yli laajan Venäjän maan, satakielen soittaessa lehdon lempilaulujaan kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, koska taas nään sen Suomenimaan?
Kevään näin jo kruunussansa alta pilven väikkyvän, vapahana kahleistansa Ilmenjärven läikkyvän; Kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, koska taas nään sen Suomenimaan?
Jäät jo lähti Volhovista Laatokalle laulamaan, kellot Jurjevluostarista kaikui yli vihreen maan. Kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, koska taas nään sen Suomenimaan?
Aattelin, oi, nuori Suomi viel' on talvi verhossaan, eikä tuoksu kielo, tuomi, eikä laula peippokaan. Kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, koska taas nään sen Suomenimaan?
Kun ma kotipuoleen joudan käen huilunhuminaan, saaren suojaan ruuhen soudan, hennon vuokon poimin vaan. Kuljin ja kuljin ja aattelin vaan, koska taas nään sen Suomenimaan?
Novgorod, keväällä 1897.
4.