Yli rajan.
Jytky, jytky höyryn tahti, kaivattu, kaunis Suomi on tuolla, tuossa on lehto ja tuossa on lahti, täällä on ihana kuolla!
Täällä myöskin elää tahdon, rakkailta rannoilta kieleni kuulen, lainehet laulavat sauhussa vahdon, kisoissa Karjalan tuulen.
Tuolla ilma painoi mieltä, maa oli laakea varjossa pilven, tääll' on niinkuin pilvien tieltä näkisin kultaisen kilven.
Tuossa seisoo harjun mäki, siinä se seisoi kummissansa, luvatun maansa kun vihdoinkin näki kulkeva Kalevan kansa.
On kuin vedet vilkastuisi, on kuin harjukin päätään nyökkäis, sumuinen ilmakin puhdistuisi, laaksohon metsät hyökkäis…
Kotona, kesällä 1897.
KANSA ERÄMAASSA.
Voi, kansani kaunis ja suruinen, sun tiesi on jyrkkä ja okainen, sun kohtalos viippuu va'assa, sinä olet kuin orpo onneton ja jalkasi veressä pestynä on kovan elämän erämaassa.
Et yötäsi levossa maata voi, kun heräät, on himmeä aamunkoi, et tiedä sa, mitä se tuottaa, sinä kyselet tietä, ei vastaa puut, ja korvesta ulvoo sutten suut ja tähtihin vain voit luottaa.