Sinä olet kuin kääpiö luolassa, on kivi sun leipäsi suolassa, sinä katselet luolan pohjaa; siellä jätti sun untasi hallitsee ja vuoteesi vieressä vallitsee ja kummaa kulkuas ohjaa.
Ja sinua äitisi etsii vaan ja huudoilla täyttävi erämaan ja poloista poikaansa vuottaa, hän yrttiä poimii ja rukoilee ja kerran hän haavasi voitelee, hän suurihin tähtiin luottaa.
22/7 99.
PIENEN OIKEUS.
On pienellä linnulla mökkinsä ja pääskyllä pesä hento, se siihen perheensä perustaa ja sillä on vapaa lento.
Taas latvoihin toiset rakentaa ja linnatorneihin toiset, taas toiset ei majaa laitakkaan, ne vieraina käy kuin loiset.
Ja toisilla majansa maassa on, ne pelkäävät aina hallaa, — ei tiedä ne päivää päättyvää, jona röyhkeän jalka ne tallaa.
On kansoilla asumasiansa ja muutamat laaksoissa laulaa, taas muutamat rämeissä, rotkoissa tuvan kurkihirsiä naulaa.
Ja kansojen suuresta pellosta on meillekin aidattu sarka, se vaalivi onnen oraitaan, se on nuori ja hallanarka.
Se kerran on nouseva lainehtimaan vaikka kesänsä se kalliista ostaa ja pilkatun pienestä voimastaan se täysiä tähkiä nostaa.