RIKKAAT NEITOSET.
Suvi-illalla lähtehen partaalla kolme rikasta neitoa teiskui, punakengät ne narskui ja soljet soi ja helmat ne kahisten leiskui.
Ja lähde se välkähti puvuistaan, helorenkaista kultaisista, ne neidot ne riiteli rahoistaan ja suurista sulhaisista.
Sous silkkisen kaislan ranteelta veenhaltija joutessansa, hän naurahti neidot nähdessään ja toitotti luikuriansa.
Jopa kaisla se metsänä heilahti, valaskaloina lahnat uivat, lepänlastut ne laivoina kelluivat ja neidot ne hullaantuivat.
Ja kolmesta hopealaivasta tuli kolmet sulhaset oivat, kukin neito se antoi sormuksen ja sulhaset kihloja toivat.
Ne koikkuivat hienolla hiekalla, ne neidoille oli niin armaat, takit niill' oli viheriän kirjavat ja kaatiot hienot ja harmaat.
Veenhaltia saatti ne neitoset kovin mielelle haikealle, hän harakoiksi muutti ne sulhaset ja sukelsi aaltojen alle.
Lens aidalle kolme harakkaa, voi kuinka ne neitoja ilkkui, ne nauraen näyttivät helyjään ja sormukset nokassa kiikkui!