Elettihin ennenkin ja tehtiin sitä työtä, isot vihat kestettiin ja monta halla-yötä.

Oli korvet kuurassa ja nyt ne vihannoivat, missä suolle kuiri sous, nyt toukolaulut soivat.

Kahden tulen piirissä ja aina surman eessä, vettä tuolla, vettä täällä sekä verta veessä.

Koskihan se ruoskan silmu köyhän selkäpiitä, joskin kuloon kukertui, niin nousi taasen siitä.

Elää köyhä leivättäi, se keito kiusoitettu, suuruksena sammal on ja iltaisena pettu.

Elää köyhä lämmöttä ja vielä juosta viistää, vaan ei elä köyhäkään, jos ilman siltä riistää.

Mene silloin tietäjiin ja kysy surman hintaa, kuule tyhjää sorinaa, mi kiertää pitkin rintaa!

Ei oo ajat entiset, mut viel on ilmaa kyllä, toivon puuska puhaltaa ja tähtiyö on yllä.

Elettihin ennenkin, ei luikerreltu loukkoon, kynnettihin, kylvettihin, laulettihin joukkoon!

9/3 99.