Ja kun Tyrni huomas Leilan juonen,
murti suuta ja niin suuttui tuosta,
sitoi naisen pulkkaan, antoi peuran
alas jyrkänteeltä kuiluun juosta.
Ullok etsi Leilaa öin ja päivin, rinnass' suru, tuska, kalman huoli, eikä tietty, minne Ullok eksyi, eikä tietty, minne Ullok kuoli.
RUOBBA.
Ruobba sankar' rautakoura
miekoin, keihäsmiehin lähti
Perman merilinnaan, missä
loisti Anri, Perman tähti.
Vanhan Perman kaupit toivat
Sindhun mailta kultakamaa,
Anri vuotti huomenlahjaa
sankartöiden kirkastamaa.
Perman kalmankartanossa
jalokivin hohti haudat,
jumalkuvat kultamaljoin,
ympärillä aidat, raudat.
Kulki Perman nuorukaiset
juhannusna lemmen lehtoon
neitten kanssa, yksin Anri
astui haaveiss' armaan ehtoon.
Metsätieltä hyökkäs Ruobba,
ryösti Anrin aarteenansa,
ajoi kauvas tuntureille,
joikui, lauloi iloissansa:
— "Anri, Anri, Perman tähti,
vien sun lumolinnoihini,
akkunoista tähdet loistaa,
katto on kuin meren sini."
— "Tuulenlinnat, tähtilinnat,
turvekota, arkku multaa!
Himoot niinkuin Ruijan urhot
jumalkuvaa, kalman kultaa."