Kauppelin: (Kallelle.) Vie tämä maalari Jokiselle, mutta juokse pian!
(Kalle pois.)
Urkuri: Hyvää päivää, arvoisa rouva Kauppelin, päivää kamreerska Sandman.
Kamreerska: Anteeksi, minun täytyy nyt lähteä, minulla on niin paljon hommaa… Pikku on kipeä… toivotan sydämestäni onnea, herra Kauppelin, hyvästi, hyvästi kaikki. (Menee.)
Urkuri: Hahhahhaa. Olipas sillä eukolla kiire! (Itseks.) Tohtorin luokse luultavasti.
Rouva Kauppelin: Onneksi olimme juuri syöneet päivällistä, kun hän tänne tuli.
Kauppelin: Mutta hänen suhteensa täytyy olla varovainen, hän on niin sanoakseni jonkinlainen vaali-ilmapuntari. Kun ei ne mestarit jo ala tulla, aika rientää, (kävelee levottomana) oh, tätä vaalia, tätä vaalia!
Urkuri: Eikö veli nyt luota edes omaan onneensa. Väinölän klubissa eilen — et ollut mukana — tehtiin yksimielinen tällainen päätös: suuri joukko kansalaisia on päättänyt äänestää valtuusmiehiksi seuraavia kansalaisia: Bärlund, Kauppelin, Jokinen. Oletkos nyt tyytyväinen?
Kauppelin: (Hykertäen käsiään.) Jukukliut!
Urkuri: Tosin tukkukauppias…