Kauppelin: Häh!
Urkuri: Sanoi, että hän on sen niin laskenut, että olemme enemmän kuin tasaväkiset, ettei ole pelkoa, mutta jos viimeisessä tingassa tapahtuu muutos, niin sinun vaalisi saattaa riippua kahdestakymmenestä, kolmestakymmenestä äänestä.
Kauppelin: Kahdesta, kolmestakymmenestä äänestä, sanoit!
Urkuri: Karaise itsesi mies! (ravistaa Kauppeliiniä.)
Kauppelin: (Hätääntyneenä.) Ku-kuule, mene heti klubiin, mene myös tohtorille ja käy kuin sattumalta parturissa. Voithan leikkauttaa tukkasi vielä lyhyemmäksi.
Urkuri: No, vaikka pääkalloa myöten.
Kauppelin: Minä ihan tukehdun, voi, minun päätäni, minun päätäni, se tulee varmaan ennen aikojaan kaljuksi. Joudu, joudu!
Urkuri: Minä lennän. (Menee.)
Kauppelin: (Vaipuu tuolille.) Oh! Aukusta, Aukusta! Hiero minun päätäni, sillä ajatukseni kuhisevat aivoissani kuin muurahaiset keossaan ja ne pistävät, pistävät niin riivatusti.
Rouva Kauppelin: Voi, pistävätkö ne pahasti, mutta tyynny Anders! Miksi olit toissa iltana klubissa, seurustelit enemmän tohtori Keinon kanssa, hänhän kuitenkin kerran on kuuluva perheeseemme, kuten toivon.