Kauppelin: Sano minua edes Antiksi! Oh, tulisipa tänne tohtori Keino edes, että saisin arveluilleni sitovan pohjan ja perustuksen, höm.
Rouva Kauppelin: Mitä sinä inttailet, olithan sinä kuvernöörin päivällisillä ja itse kuvernööri…
Kauppelin: Ette te naiset ymmärrä politiikan pulmia ja poukahduksia.
Rouva Kauppelin: Odota, minä tuon sinulle lasin marjavettä ja terveyssuolaa!
(Menee vasemmalle, ovikello soi.)
Kauppelin: (Rientää eteiseen.) Jokinen, missä muut?
Jokineni: Rimppi ei sanonut tulevansa eikä muilla ole aikaa.
Kauppelin: Siis pettäneet. Tämäkö on puuhieni ja huolieni monivuotinen hedelmä!
Jokineni: Sinä otat asian liian syvästi. Sinä teet itsesi naurettavaksi, sanon sen suoraan. Olet pohjaltasi kunnon mies, mutta tämä vaali on mennyt päähäsi.
Kauppelin: Sinä olet kymmenen vuotta nuorempi minua. Kerskaile sinä suoruudellasi, et sinä tiedä, mitä tämä minulle merkitsee. Mutta sen minä totisesti sanon, minä tahdon päästä valtuusmieheksi keinolla millä hyvänsä (Eveliina tulee oikealta), minä en muuten voi hengittää, en voi koskaan nauraa, en syödä, en elää, en kuolla, kuolla, kuuletkos sinä!