Jokineni: Hupakko!
Eveliina: Pappa, eihän tämä ole koko maailman asia, ilman tätä sinun olisi paljon parempi olla. Eikö niin, herra Jokinen?
Jokineni: Siinä iskette naulaan, neiti, mutta hyvästi nyt, minun täytyy kävästä ensin kotona. (Menee.)
Eveliina: (Katupeilistä katsellen.) Hänellä oli niin rehelliset siniset silmät. Hahhaa, mutta tuolla astuu nälkäkurki, tohtori Keino. Tänään täällä vilisee ihmisiä ja kaikki ovat päästään pyörällä. Yks, kaks, yks, kaks!
Kauppelin: Jumalan kiitos! (Avaa oven tohtorille.) Kiitos tohtori, että tulitte, aika on täpärä, sanokaa minulle, onko raittiuskansa varmaan puolellani tänään, tiedättehän, että tahdon tillikan poistettavaksi.
Keino: Tietäen teidät asiaamme harrastavaksi mieheksi, mieheksi, hm, joka käyttääkseni latinalaista puhepartta inter arma, hm, keskellä sotaa, keskellä yhteiskunnallista mätää, hm, keskellä kauheinta viinanvillitystä, hm, olette pysyneet uskollisena nuoruuden aatteillenne ja periaatteillenne, kehoitin minä eilen kaikkia vesikansan kansalaisia kohtuuden ja oikeuden nimessä antamaan äänensä teille.
Kauppelin: Minä ki-kiitän, herra tohtoori, minä en tiedä muuta kuin että minä kiitän.
Keino: Hm. Sillä väkipitoisten juomien juonti on arveluttavassa määrässä…
Rouva Kauppelin: (Tuo tarjottimella marjavettä.) Mikä kunnia! Päivää, arvoisa tohtori.
Keino: (Mulkoillen lasia.) Pä-päivää… hm, arveluttavassa määrässä lisääntynyt meidän köyhässä ja rakkaassa maassamme. Herra Kauppelin, onko tämä viiniä, hm?