Rouva Kauppelin: Neljännestä vailla viisi.
Kauppelin: Oh, joko jo niin paljon, tuo, rakas Akusta, minun ponsuurini ja silkki-hattuni!
Keino: Rakas neiti, mea cara, minä tulen uhraamaan teille kaiken jälellä olevan aikani.
Rouva Kauppelin: Kyllä me maksamme, mitä tohtori vaan tahtoo, mitä vaan tahtoo.
Keino: Hm. Siitä ei ole kysymystäkään. Mutta anteeksi, herrat ja rouvat, minun täytyy vielä korjata discipuluksieni, toisin sanoen oppilaitteni teemoja. Minä, hm, kumarran. (Menee.)
Rouva Kauppelin: (Saattaen.) Käykää nyt usein talossa, herra tohtori!
Keino: Hm, kyllä minä, hm. Hm, raastuvassa tavataan, herra Kauppelin. (Pois.)
Kauppelin: Raastuvassa tavaltaan, herra tohtori. Kiitos.
Eveliina: Hahhahhaa, Hm, hm, tohtori missipulus.
Rouva Kauppelin: Aina sinä hohotat, jos sinä tuolla tavalla jatkat, niin et koskaan pääse naimisiin! (Menee oikealle.)