Eveliina: Hahhaa, naimisiin! Ennen minä menen vaikka Kallelle ennenkuin tuolle tarhapöllölle.
Kauppelin: (Kävelee edestakaisin.) Arpa on heitetty, paluu on mahdoton. Vaali voi riippua kolmestakymmenestä tai kahdestakymmenestä äänestä. Se Rimppi, se kirottu Rimppi!
Eveliina: (Ikkunan ääressä.) Tuolla tuli Rimppi parturista ja jälessä pari mustaa mestaria.
Kauppelin: (Hyökkää ikkunan luo.) Perh… siellä ne menevät ne kultaa kantavat aasit, mutta sen minä sanon, että yhteiskunta on heille ylipääsemätön muuri. Jaa, ah! Kyllä minä niille näytän. Mutta mitä minä nyt teen?
Eveliina: Mikä teitä vaivaa, isä?
Kauppelin: Oh, olispa minulla oikein paljon ääniä, niin minä kukistaisin sen rosvon, sen riivatun Rimpin.
Eveliina: Montako ääntä Rimpillä on?
Kauppelin: Kolme vähemmän kuin minulla, sillä minulla on kaksikymmentäkolme ääntä. Ne äänet minä nyt kipeästi tarvitsisin. Tuhat tulimmaista! Minun täytyy mennä läpi!
Eveliina: Mutta eikös pappa voi käyttää omia ääniään?
Kauppelin: Ei se taida käydä päinsä. Ei, ei… lapsi kulta, et sinä näitä asioita ymmärrä.