Kauppelin: Kohta tuon!
Urkuri: Kuules Antti, lainaa minulle samalla kolmesataa markkaa, huomenna lankee minun vekselini!
Kauppelin: Höm, tuota… kyllä! (rientää huoneeseensa ja tuo kaksi kirjekoteloa.)
Urkuri: Peijakas, hyvin kävi! Hahhahhaa!
Eveliina: Mitä te nauratte?
Urkuri: Nauroinhan vaan erästä koronkiskuria Helsingissä!
Kauppelin: Tässä! Pannaan nyt lippu koteloon. Kas noin. (Pistää kotelon taskuunsa.) Tuo toinen lippu, jossa on oma nimeni, jääköön pöydälle muistoksi tästä juhlallisesta ja kiusallisesta hetkestä. Suoraan eteenpäin, tuli mitä tuli! Riennä sinä vaan edellä!
Rouva Kauppelin: Anders, Anders, kello löi jo tornissa viisi, tässä ponsuurisi ja silkkihattusi, sitä en tahtonut löytää. Joutukaa jo!
(Rouva Kauppelin pukee ponsuurin Kauppelinin päälle ja työntää hänet eteiseen, urkuri ja Eveliina seuraavat.)
Kauppelin: (Hyökäten saliin huutaa eteiseen.) Minä unohdin yhden asia. (Itsekseen.) Muori oli pilata koko asian… eihän kukaan näe!…. kas noin vaihdan minä liput. (Sulkee pöydällä olevan lipun koteloon ja heittää toisen kotelon taskustaan uuniin.)