SAMPPA. Ei tytön kuullen sovi kaikkea puhua — näin ennen häitä.
(Henna lähtee nauraen, Manu ja Samppa siirtyvät lehtimajan ääreen.)
SAMPPA. Kuulehan mies, osaisitko sinä tyttönä tepastella?
MANU. No, vielä minä mitä! Tyttönäkö?
SAMPPA. Hyst! Sieppasin tullessani suntion luhdista Taavan kirkkovaatteet, pistin ne piiloon "Kissan kiven" alle. Tule sinä sitten niissä vempeleissä tänne keinulle, niin Lassin toimitan samaan iloon! Joko yskän ymmärrät?
MANU. Kaikki sinun päähäsi pälkähtääkin, mutta jos sotken koko asian.
SAMPPA. Älä inttaile! Olithan sinä poikana aika silmänkääntäjä. Muistanhan minä vielä, kuinka sinä eräänäkin Hiiva-Nuuttina tulit hameissa Hakalan pirttiin muka olkia ostamaan, eikä Hennakaan sinua tuntenut.
MANU. No sinulla niitä on juonia! Entäpä, jos Hakala suuttuu?
SAMPPA. Ei suutu, usko minua! Hennalle ei sanaakaan tästä! Ja mitä Lassiin tulee, niin sinua parratonta miestä se ei tunne, vaikka kanttorin nenälasit päässä heiluisi. Kaadan tätä mökä-öljyä pojan hernelaukkuun, niin enpä ole Samppa enkä isäni poika, jollei asiat luonnista. Sinä puolestasi kimahuta ääntäsi kuin akat kirkossa, ole sulava kuin hunaja ja keisarinnan kuva, niin tästä, kanan villat, tulee sellainen juttu, että hevosetkin nauravat!
MANU (Nauraen.) No olkoon menneeksi, tuli mitä tuli!