LASSI. Mullikka? Niinkuin se onkin, sano.
SAMPPA. Jo tuli itku ja irvistys!
LASSI. Ja sitten sinä räkätät kuin räkättirastas.
TAAVA. Vai vielä räkättirastas, senkin runtti! (Matkien.) Sano, sano, sano! Mutta kyllä tämä kunnian kolistus sinulle maksaa. Vielä tässä! Solvaista siveätä neitosta! Tässä on vierasmies, niin niin, ja tietäköön sen koko pitäjä, että sinä olet kanssani naimiskauppoja hieronut. Niin, niin, tästä tulee sellainen prosessi, että tuomarit verta sylkevät. Ja tuommoinen taulahattu, taikinaherra, pellonpelätin, susi, saapas, pelikaani! Tphyi!
(Töytää itkien pois ja tempaa taikapussin mukaansa.)
SAMPPA. Kanan villat! Pyy pyrähti!
LASSI. Kovinpa se oli äksy, sano!
SAMPPA. Mutta pahasti sinä sitä pitelit. Taitaa nostaa käräjäjutun tästä naima-asiasta.
LASSI. Oikeinko totta, sano? Mutta aivan se oli peruton ja pennitön, sano.
SAMPPA. Hjaa, minkä sille mahtaa.