LASSI. Mutta tämä on sinun syysi, sano, niinkuin se onkin, sano.
SAMPPA. Minunko syyni? Syytä sinä itseäsi! Haukuit sitä räkättirastaaksi ja tiesi miksi.
LASSI. Mutta sinähän sitä kosit, sano.
SAMPPA. No, voi suutari! Omastako puolestani? On sitä huoneen ristiä omastakin akasta, saatikka sitten, kun tämä punainen viulu on morsiameni, niin taitaisipa kolme koljoa olla liikaa miehiselle hengelle. Mutta eukkoriepuni sinä kyllä saat, jahka leskeksi jää. (Äänettömyyttä.)
LASSI. Juukeli, sano, mitä minä nyt teen, sano?
SAMPPA. Sovi pois, sovi pois!
LASSI. Niin kai, niin kai, sano. Ja mitä isä-ukko sanoo, sano? Kyllä ankara ottaa, sano, jollen hilsua kotiin tuo, sano… jo kolmas kerta… sano.
SAMPPA. Niin, huutavassa hukassa olet. Vielä tämä naikkonen lähtee pappasi pakeille.
LASSI. Ettäkö lähtee? Voi kirkastus, sano! Hyvitän minä sen, sano, ja kun minä oikein ajattelen, niin on se yhtä häävi kuin moni muukin, sano. Voisihan tätä asiaa vielä selvitellä, sano.
SAMPPA. Riitahan se toisinaan rakkauden rakentaa ja sopu on suloinen. Tasoitat tytön mieliharmin, niin sillä hyvä. Kyllä tästä takerruksesta päästään.