SAMPPA. Kanan villat, olethan kuin nuori kirkkoon asteleva rippitytär. Koetahan kävellä! Hiukan lyhempiä askelia! Noin! Ja kädet siivosti sivulla! Niinhän sinä sipsuttelet kuin ikäsi tyttöjen hameissa olisit hamsinut.
MANU. Niinhän tämä on kuin Hiiva-Nuuttia ja markkinakometiaa!
SAMPPA. Älä naura! Keinu nyt hiljaa ja hykertele esiliinaasi! Minä menen nyt Lassia noutamaan. (Hyräillen.) Kettu se lähti naimateille…
(Lähtee.)
MANU. Mikähän tästä leikistä tulee? Tässä pitää olla oikein komeljanttari ja silmänkääntäjä. (Henna tulee hyräillen; hämärämpi näyttämö.) Soo!
HENNA. Mitähän kujeita sillä Manulla ja Sampalla lienee? Kyllä minä siitä selvän otan! (Huomaa Manun.) Joko tytöt tulivat korsia sitomasta? No saatko sinä sulhasen tänä vuonna?
MANU (Muuttaa ääntään.) Saan kai piankin!
HENNA. Vai pian jo! Tuliko hän jo vastaan kaivoa kiertäissä?
MANU. Tuli!
HENNA. Suntion Taavako siinä keinuu? Ei, vierasta väkeä! Mistä kaukaa vieras on?