LASSI (Keinuttaa.) Kuulehan, sinä kaunis kanani, mikä sinun nimesi on?
MANU. Taavaksi ne ovat sanoneet.
LASSI. Vai Taavaksi, sano? Sehän on sopiva nimi se, hehhee! Kuulehan sinä, Taava, mitä! Se meidän talo, sano, on pulskin talo koko pitäjässä, on maita ja peltoja niin, ettei ruokakellon ääni perille kuulu, sano. Ja karjaa sitä on kuin roskaa ja hevosia kuin roskaa ja rahaa on kuin roskaa! Eikö olekin, Samppa?
SAMPPA. No niinkuin Hämeen markkinoilla!
LASSI. On, kissa vie, onkin, sano! (Manu tekee epäävän liikkeen.) Älä epäilekään! Ja meidän Polle on semmoinen hevonen, ettei sitä saa kullalla eikä millään. Sen silmät loistaa kuin taivaalla tähdet, niinkuin se onkin, sano. Mutta kuti, kuti kanani, niinhän ne sinunkin silmäsi loistavat, missä minä ne olen nähnyt?
MANU. Kirkolla kai?
LASSI. Niin, kirkolla, niin! Vai olet sinä minua kurkistellut. Enkö olekin sorja ja norja kuin rannalla raita… lallalalaa, sano!
MANU. Sorja sinä olet.
LASSI (Sampalle.) Kuulehan, Samppa, tuo se vasta tyttö onkin! Mutta minusta tuntuu, sano, kuin se olisi sen Hakalan Hennan tapainen puvultaan, sano, ja puheeltaan, mutta näökkäämpi, sano.
SAMPPA. Samaa sukua ja lukua. Kosi pois, kosi pois!