LASSI (Palaa keinulle.) Kuulehan, Taava, silkissä ja sametissa sinä kulkea saat, kahvia ja limlaatia sinä latkia saat niin paljon kuin maittaa! Ja sen minä sanon, että jos Hutilan Lassin otat, et silloin kintaitasi saveen lyö, et, kissa vie, lyökään! Tuossa on kihlat!
(Tarjoaa sormusta. Hakala tulee vasemmalta. Taava y.m. tyttöjä kantaen kahvipannua, vasua y.m. Manu hypähtää metsään.)
HAKALA. Kelle se Lassi sormusta tarjoilee?
(Pojat tulevat kokolta, mukana reppuri, joka kaupitsee.)
LASSI (Kääntyy Hakalaan päin.) Tämä poika se nai, että kohisee!
HAKALA. Minun tytärtäni sinä et milloinkaan saa!
LASSI. Hohoo, Hakalan isäntä, kuka tässä kukkona kiekuu? Tytöstäsi en huoli huutolaiseksikaan!
HAKALA. En ole sinulle häntä tyrkyttänytkään.
LASSI. Oletpa sinä koppava! Tällaisen lahon kylän minä ostan milloin tahansa, niinkuin se onkin, sano, milloin tahansa.
HAKALA. Olet, Lassi parka, hiukan hiivassa. Parasta lienee, että ajat kotiin nukkumaan.