HAKALA. No, enhän minä estele, kunhan sinä, Manu, jätät kujeilut sikseen!
MANU. Eipä sitä aikaa ole kujeihin, kun omilleen pääsee.
HAKALA. Sanottu sana pitää, tuossa kämmen!
MANU. Kiitoksia, isäntä!
(Tarttuu Hennan käteen.)
REPPURI. Ka täst kihlarenkaat suat, maksa ei niin mitänäh!
SAMPPA. Ja nyt tässä iloisia kihlajaisia juhannustulilla vietetään.
HENNA (Sampalle.) Sinähän se hyvän alku tässä olet!
SAMPPA. Vielä minä mitä! Sanotaan, sanotaan, että Samppa juo ja rallaa, mutta osaa se vähän muutakin! Ja nyt pojat kokko korkeammalle palamaan ja Samppa soittaa sellaisen kihlapolskan, että kalliot halkee ja taivas taittuu!
REPPURI. A pyhä Petru! Assii kiäntyy ko rahtmiehen koni kottiin päin piästessä.