— "Miks, piikani, oot kelmeä kuin kuuhut syksy-yön, jo päästä sanat suustasi, sun muuten maahan lyön ja rintaneulani ma pistän sydämmeesi!"
— "Mun viestini on viluinen, siks vapisen ma niin, van Wyk, hän luodoll' Ahvenan jo tuonnoin ammuttiin, ja tänne valkosiivin hertun laivat lentää!"
— "Oi hyvä äiti Jumalan, miks Luoja tämän soi, nyt mestar' Risto kaivuri mulle haudan tehdä voi tai Auran aallot saa mun kauas kantaa!"
Ja Hebla neitsyt hiukset heitti yli kasvojen, hän päivät istui mykkänä, yöt istui itkien, ja silloin suruansa Auran aallot lauloi.
PERSIAN PERIJÄ.
Mä en oo hevospaimen vain, oon nähnyt suurta unta, ma olen Persian perijä, mun on Indian valtakunta.
Ma ratsastan kuin ruhtinas, vaikk' on ryysyinä viitan poimut, kuin simitaarin salamat on katseeni tummat loimut.
Oli vieras mulle viluinen työ ja kylmä kyntäjän aura, kun pitkää keihästä heilutan, ei uljain sheikki naura.
Ma varastin ja vainosin löin tikarin isännän rintaan, mulle ihana on vapaus, en myy sitä daadelin hintaan.
Ma riennän pyhään kaupunkiin, minne kulkevat karavaanit, kas, hopeasuitset välkkyilee, on ratsuilla ylhäiset khaanit.