Siellä korkeilla palmukummuilla öin minareetit väikkyy, ja kaupungin valkomuureilta mulle mustasilmät säikkyy.
Hai, Indian, Persian perijä, nyt kannusta musta varsas, Zobeida silmiäs suutelee, jos tumma silmäs on karsas.
Siis lennä heppani joutuisaan yli aron kuuman sannan, ma vihellän, soitan ja seljällä tanssin ja tuulille ohjat annan!
Simitaari = itämaalainen käyrä miekka.
SEKASOINTUJA.
ITKEVÄ HUILU.
Tein minä pajusta hilpeän huilun, mut en ääntä ma siihen saanut; aattelin: ei ole onneni haltia soittajan lahjoja mulle jaannut; soi, seli, soi, seli, lahjoja jaannut, ja ma kaikille huilua näytin.
Näin minä hyttysen: hyttynen kuule, puhalla huiluuni sielu ja henki! "Aurinko paistaa, ei ole aikaa", hyrisi hyttynen, hämärän renki; soi, seli, soi, seli, hämärän renki, ja huiluni päivässä kiilsi.
Kuljin ma metsään, huutelin, kuuntelin, palolla kuhersi illalla rastas: Opeta tarkkaa taitoas mulle! "Käki sen vei!" niin vallaton vastas; soi, seli, soi, seli, vallaton vastas, ja ma vaijeten huilua katsoin.
Aholla asteli laulajaneitonen: sirukin äänesi sointua anna! "Lähteellä laulan, kun ylkäni saapuu, suotta en morsiuskruunua kanna;" soi, seli, soi, seli, kruunua kanna; ma huilusta silmäni siirsin.