HYMNI KULTAISELLE VASIKALLE.
Kaikki kansa, maassa madelkaa ja heilutelkaa savi-astiaanne, te isäst', äidistänne luopukaa ja olkaa sidottuina nautajumalaanne! Kultainen jumala, veremme juo, alttariltasi armoas suo, me ryömimme luo!
Taivaan ruusu paistaa otsallas, oi, sinun ihanuuttasi, ku hohtaa, mit' ovat taivaan tähdet, kirkas kuu, kun ihmissilmä sinun silmäs kohtaa. Maassa mataamme eteesi näin parissa alhaisten ystäväin maan toukkina jumalaa päin.
Sä pimität jo päivän varjollas, käyt käräjiä yli kuninkaiden, sä tapat omattunnot tuhannet ja painat va'assa yli kansain, maiden. Suurista suurin päällä maan, sua ei mitata milloinkaan, sua siunaamme vaan.
Suuret ennusmerkit ilmoittaa: nyt tänään jumalamme muistaa meitä, siis toivo, totuus hälle uhratkaa ja päästäkäätte kiimasäveleitä! Päältämme putoo hyvyyden ies, ukko ja lapsi, vaimo ja mies, käy, ryvetä ties!
Nöyrään piiriin veljet rientäkää, nyt jumal'nauta meille juhlan antaa, koiheinää syö hän, kultaa ulostaa ja säkkeihimme tuhlaa helolantaa! Varjossa kiiltävän sarviluus kulta on ihme ja ihanuus, siis avaa jo suus!
Taivaan mannaa sataa sakeaan, kas, pyhä vatsa liikkuu, häntä häilyy, ja katso, kultaa, kultaa, kultaa vaan nyt käsissämme palaa sekä päilyy! Polville, jumala salamoi, mylvinä maailman kohdusta, oi, jo sieluihin soi!
IKUISEN VAELTAJAN VALITUS,
Ma kuljen läpi mustan maailman ja hullun houreita ma yössä mietin, ma huutaisin, vaan en mä huutaa voi, ja pilkkanauru takanani soi ja vallassa ma kuljen kurjan vietin.
Ja ryysyviitta maata laahustaa, sen poimuiss' soi ja uhkaa kalman kauhu, ma poltin kotini, nyt hiivin pois kuin tulilieskat kiireelläni ois ja eelläin samoilisi harmaa sauhu.