Kulkevi tyhmyys kruunattuna turhuuksien markkinoilla, meill' on kunnia ja valta oman hyödyn tunkioilla.
Täytämme uskon rääkynällä maailmoiden kaikki loukot, tulevaisuus meille loistaa, meitä seuraa sotajoukot:
Professorit, virkaveljet, nyt on uudistuksen hetki, siveästi avaan suuni, kuulkaa närhit, variksetki:
Käkkärä — kärä — käkkärä, krää, siin' on tunnussana syvä!" "kraa, kraa!" vaakkui varislauma, närhit rääkyi: "hyvä, hyvä!"
Räkättirastas kähisteli, mut ei enään käynyt nuotti, häpeissään ja salavihkaa nahkamunan pesään puotti.
REMU RYMYSEN PÄIVÄKIRJASTA.
Viinakurrilta lainan sain, siksi juon minä maanantain; jotta poistan höyryn häivän, juon ma vielä tiistaipäivän; koska keskiviikko paistaa, tahdon tiistain maljan maistaa; tuorstaina kun täysi oon, katson tyhjään kukkaroon; kun ei mua vaatteet paina, voin ne juoda perjantaina; lopetan kuin alkaa sainkin täsmällensä lauvantainkin; pyhänä ei maistu viini, silloin, nääs, on krouvit kiinni.
SANANKUULIJA.
[P:vedellä sattui, että saarnan aikana tuli porsas kirkkoon.]
Ja oottekos kuulleet kummempaa ja syntiä suurta ja tummempaa, miks meidän pappi sen jauhaa, hän mieliimme helvetin teroittaa ja syntikuormaamme veroittaa ja elämän loasta pauhaa.