Häntää huiskien taas ylös ilmaan pystyyn ryöpsähtivät yli töyryn, yli sillan, puidenlatvojen turvat kuolassa ja täyttä laukkaa, sieraimista suihki harmaa höyry.
Mutta valkoisessa halatissa pitkää keihästänsä huitomalla kosken niskan yli kannustain lensi Kuisma kasvot kalpehina ilmaratsullansa valkealla.
"Kuisma, Kuisma, minä tulen, Kuisma!" Helin hourekuvat sumuun peittyi; railon reunalle hän hoipersi, riisui kengät, heitti helykruunun, kiljahti ja mustaan virtaan heittyi.
Sinne suistui Heli, neito nuori, kylän kukka, armain armahista. — — — Sinä yönä Isma tuskissaan kulki pihalle ja löysi jäljet, juoksi huolimatta kinoksista.
Niinkuin mieletön hän yössä karjui, suin hän syöksyi jylhää rantaa pitkin, seisahtui ja peitti kasvonsa, niinkuin lauvennut ois raskas sulku ensi kertaa eläissään hän itki.
Siinä seisoi hän kuin kivettynyt, katsoi kamalasti vaahtopäitä. — Virta vallatonna hyppeli tanssisairahana morsianna, joka taukoomatta tanssii häitä.
SELITYKSIÄ:
Lamppaasit = punaiset raidat housuissa.
Sukari = kansan nimitys kasakoitten tuomalle imelälle, kovalle leivälle.
Brishakka = venäläinen tanssi.