Kuin peijaissa kansa päivällä käy, tavat öiset on toisenlaiset, kun pappi nukkuu, niin riehkuvat salajuojat ja löytönaiset.
Sen Pyövelivuoren kaltaalla ne peikotkin silloin teuhaa, ne vilkuvat ilkkuen luolistaan, salajoukko kun luuhalla reuhaa.
Varo kulkija sinne käymästä, siellä vilu on veräjänsuussa, siellä silmät on pahat ja polttavat ja rakkaus ristin puussa.
Lemmen oksalla.
Me kasvoista kasvoihin katseltiin ja oltihin naurutuulla, sinä toisella oksalla viippuilit, minä toisella oksapuulla.
Ja päivä se vaipui vaaran taa, suli länteen suvinen ilta, ja me hienoista seiteistä punottiin se lemmen siintävä silta.
Sitä tuuli se tuuitti tuoksullaan ja kihloista kirviset lauloi, miks naurun kulkuset vaikeni ja miksi se mieltämme pauloi?
Se puu, se puu oli lemmenpuu, jolla keinuimme pitkin iltaa, me kasvoista kasvoihin katseltiin, eikä löydetty sanoille siltaa.
Majan ma tahtoisin rakentaa.
Majan ma tahtoisin rakentaa kolmen siintävän salmen taa, humala kuistia kiertää saisi, aamuinen loimo se kirkastaisi lepikön heleän harjan.