Menisin metsähän viheriään sinisiä kaskia sytyttämään, perkaisin pelloksi viidakot taajat, kylyssä nuortuisi raukeat raajat; tarhassa ammuisi karja.
Majaani saattaisin morsiamen, kaitsijan ovelan, kaunoisen, työst' olis kullakin puuha ja puoli, sama olis hupi ja sama olis huoli lähellä ja loitommalla.
Sitte kun iltasin lepäisin, kuistilta työtäni katsoisin, viheriä köynnös se huojuen riippuis, kuherruskumppani polvilla viippuis matalan majani alla.
Rauhalan tahtoisin rakentaa, pilloilta piilohon suvannon taa, kauvas näkyisi tupani sauhu, kaukaa kulkisi maailman pauhu helkkeenä saranaraudan.
Leppoisa tuuli se kaijun tois, majan seinältä kantelo sois, laulaisin kukkia kankahalle; punaisen puolan ja kanervan alle tahtoisin kotoisen haudan.
Voi, tahdotko rannalle tulla?
Voi, tahdotko rannalle tulla, kun myrsky on nousussaan, kun aalloille mieli on mulla ja sua minä kaipaan vaan?
Ja onkohan voimaa sulla, kun laineille lasketaan, kun soiluen soittelulla me jätämme rauhaisen maan?
Ja voitko sä isäsi jättää ja äitisi suruhun syöstä ja pahoja puheita kuulla?
Tule, laulaja tarjoo kättään, niin laskemme pursipuulla ja etsimme onnea yöstä!