Hän riisti piiristä morsiamen kuin oisi hän omissa häissään, hän huusi ja orhia selkään löi kuin oisi hän ollut päissään. Mut nuoteet tuvasta juoksivat ja ne orhin suitsihin tarttui, hän huitoi, löi sekä riuhtasi, mut joukkoa kimppuunsa karttui. Se mylläri juoksi kuin järjiltä ois ja tulet ne tuvasta sammui, humuveikot hokivat aseitaan ja läävästä karja ammui; ja kärryt ja valjaat kaadettiin, missä kiristyi ottelun piiri ja ullakkoportaat kumahti, oluttynnörit koskeen kiiri. Hän kirmaisi niinkuin otus voi, jota polttavat pihdit pistää, hän temmelsi myllypihalla, eikä enään huolinut mistään. Mut myllärin renki kuin saukkona nous ja puukko sen hampaissa kiilsi, tasajalkaa hyppi hän piilostaan ja syviä piiruja viilsi. Yli sillan kulkija heitettiin ja ne honkaporttinsa sulki, hän juoksi, kaatui ja juoksi taas ja rintaa painoi kuin suuri paas, kuun varjoon hän vuorille kulki. Hän kuuli kuin kaukaista huminaa, niin kelmeenä paistoi poski ja metsät suhisi surujaan ja pauhasi kumea koski.
Häistäpalaaja.
Huu, kuinka se koski nyt huutaa ja pauhaa ma pakenen suurille saloille pois, en saa minä laakossa rauhaa, voi, etten sen ääntä ma kuullut ois!
Sen kihoissa kiljuvi vaahtopäitä, ne kiljuu mun suuresta surustain, kun katselin ystävän häitä ja turhaan sen lenseetä katsetta hain.
Ma muistan ne nuoruuden pääsiäishetket, ma muistan ne kinkeriretket, kun keinut ja kiekot ne vauhtiin sai, kun arkikin oli kuin sunnuntai.
En enään sun silmiisi katsoa saata, en enään sun ääntäsi etsiä saa, nyt kiertelen vierasta maata, että voisin sun iäti unhoittaa.
Ma kuulen vielä sen häätalon telmeen, hän silkissä loisti mun silmissäin ja poskensa oli niin kelmee kuin kerran sen kuutamoiltana näin.
Ma aijoin sun elämän juhlihin johtaa ja saattaa sun kirkonalttarin luo, missä punainen sametti hohtaa ja siunaus kätemme liittyä suo.
Ma oisin sun uudispirttihin vienyt ja tupani tuoksuksi aattelin sun, voi, oisin ma silloin tiennyt, että, ihana ystävä, hyljäsit mun.
Jos maalimaan minne nyt kullatta kuljen tai uuden ystävän vierehen jään, jos yöllä ma silmäni suljen, niin sieluni silmällä aina sun nään.