Hyvästi jää nyt emo hyvä, hellä, kannan kuvasi, hyvät sanasi, syvällä sydämmellä, anna anteeksi… mun täytyvi lähteä, taivas selittäköön iltasi tähteä!
Äiti.
Hyvästi poikani!
Poika.
Hyvästi äitini!
Ulos maailmaan!
Ma katselin kauvan taaksepäin, kotiseutuni hämärään häipyvän näin, jäi portaille äiti rukka. — En äidille murheen murua sois, mut elämän leikkiin haluan pois vaikka perisi mun huuman hukka!
Kotirantoja rauhaton harhailin, söin, join sekä jouten kyläilin, oli pieni se aatospiiri, yhä samaa haalean vanhaa näin, ei, pois, pois uusia retkiä päin, mihin viittaa maaliman viiri!
Ei auta, auta, en itkeä saa, kun eessäni suuri on suunnaton maa, joka aatosta nostaa ja kiintää. Ulos, ulos kun elämä hymyilee ja voitonseppeltä tarjoilee ja toivorunsaana siintää!
Kulkurin kannel.