Sataa lunta, sataa lunta, Tuonelasta näen unta, tummaa rantaa hapuilen; on kuin sielukellot soittais, eikä aamu koskaan koittais vaeltaissa varjojen.
9.
Ne kulkevat hopeassa kuutamovyön mun unteni utuiset perhot yli maiden ja merten pois.
Ne liukuvat liepeillä maaliman yön ja teillä on hämärät verhot ja on kuin siivet sois.
Ja uneen ja unhoon ne tuutii vaan ja muiston kukkiin ne taipuu sekä tulevien aikojen luo.
Ne vievät mun suuressa saatossaan ja maa se vaipuu, se vaipuu ja sieluni valoa juo.
Paistaa se päivä kiville.
Paistaa se päivä kiville ja lahonneille puille, ja vanhat puut ne alastomat ne avaa silmuja sille.
Paistaa se päivä köyhille ja vaivaisille muille ja paistaa se paimen paralle ja halvalle kulkurille.
Hän laulavi köyhiä laulujaan ja ilostuvi poutasäällä, voi, kuinka suloista sentään on näin laulaa laaksossa täällä.