Siell' yöt on suviset ja valkeat ja kekri joutuu juoksujalkaa, käy herkkä hirvi uhrilepikössä ja sinisorsain soidin alkaa.

On mökki mulla pieni, punainen, se ritvakoivun alla lymyy ja Tellervoni kirjokarjaa sukii ja terhennellen lehtiin lymyy.

Hoi, Tellervoni, hienohelmani, jo heitä mättähille marjas ja joudu silkkisiltä silloiltasi ja aja kotiin kaunis karjas!

Sa hämärissä hieno hiipijä, tuo metsän tuoksu tullessasi ja anna levätä mun katseissasi ja huolittele hoivassasi!

Ei taivu Tellervoni tupihin, hän Nyyrikille kutoo sarkaa ja ristinkastettani arastellen pois karjapoluilleen hän karkaa.

Ja etsiessä ehtoo tummenee, vain iltaruskon kulma puuntaa, jos siivet saisinkin ja viesti veisi en löytäis tietä enkä suuntaa.

Näky.

Näin, näin minä oudon kaupungin, joka heleästi helteessä hohti, näin temppeliharjojen välkkyvän, polut kaidat sinne johti.

Ma kuuntelin humua kaupungin, se kuului kankaalle kauvas, hilaporteilla paimenet lauloivat: "tule tänne, mies, ota sauvas!

Sua kauvan täällä jo kaivattiin, et nähnyt sa näkyjä näitä, sun kulkusi kujeita itkettiin ja juotihin karitsan häitä!"