Ja orava se hyppeli varvullaan ja keinutti syntymäpuuta, sen hyppyset käpyä käänteli ja se irvisti vasten kuuta. lie harvoin niin iloista oravaa, no, hypsis ja ropsis, se hyppeli vaan ja keinutti syntymäpuuta!
Se oli niin kelveä kerkillään, se latvalta latvalle loikki, tuli vastaan joki, sepä kaarnallaan pois souteli lahden poikki ja punainen häntä oli purjeenaan, no, hypsis ja ropsis, se hyppeli vaan ja latvalta latvalle loikki!
Yksi kulkija näki sen polullaan: — "mikä kirjava kiire on sulla?" — "Tytär myötäjäisiä tarvitsee, oma eukko ja tupa on mulla! Lie harvoin niin iloista oravaa, no, hypsis ja ropsis, ma hyppelen vaan ja kirjava kiire on mulla!"
Ja se kulkija hyräili kulkeissaan, eikä ilolta voinut muuta, hän murensi leipänsä linnuille ja naureli vasten kuuta. Lie harvoin niin iloista kulkijaa, hän kulki, kulki ja hyräili vaan, eikä ilolta voinut muuta!
Vieraalla maalla.
Voi jos viikot vierisi ja koti kangastaisi, ikihyväks suostuisin ja hyvän mielen saisin!
Länteen päivä pyörivi tuon sinisillan rataa, sinne kurppa lepsattaa ja pienin mato mataa.
Lämmin se on lännen tuuli kalvehessa hongan, itä harmaan huolen tuo ja mustan pilvenlongan.
Idästä se susi käy ja siellä sanat syödään, kunnia on kulkemassa, rautoihin se lyödään.
Kotipuolen perukoilla syvemmät on rimmet, taivas siell' on korkeampi, luontevammat immet.