Äitini, äitini, poikasi oon, älä heitä helmasi lasta!

Äiti.

Poikani, poikani, missä sa oot, sinä tulet kuin taivahasta!

Rakkauden ha'ussa.

Ma lähdin kuin iloihin ikuisiin ja kiertelin monta vuotta, ma etsin rakasta ystävää ja aina ma etsin suotta.

Ja moni oli kukka kuultava noilla elämän mairemailla, vahakukiksi aina ne huomasin, ne olivat tuoksua vailla.

Oli neidoilla tuntehen tulukset, mut tulesta huono huoli, oli povet kuin marjamättähät, mut sydäntä vaan oli puoli.

Ma palasin taatani tupahan, tulet tuikkivat akkunasta, siell' äitini vanha kehräili ja kauvan kaipasi lasta.

Hän kehräsi muiston lankojaan ja salasi kyyneltänsä ja poikansa polkuja valaisten hän kurotti kynttilänsä.

Näin valossa varren vanhenneen, hän hoippui tuessa sauvan, näin harmaissa silmissä rakkauden, jota etsinyt olin niin kauvan.