Mut Liisa se luhtiinsa karkasi pois ja sirppinsä heitti hän laihoon, sillä junnien joukossa petturi on, sen silmiin ei enään hän katsoa vois, hän mennyttä onnea kaihoo.
Käsihanuria Ansu jo nytkyttää, ken ehti, se nappasi hellun ja junnit jo tahdissa tempoilee ja rengit ne piikoja hytkyttää, suta, reijuti, riijuti, rellun!
Mut haassa on ruuna kuin ihmeissään, kai hanuri sillekin soittaa, kuin ennen se nuorena piehtaroi, se hirnuu ja huiskivi hännällään ja parhaita hyppyjä koittaa!
SUUTAREUKON HÄMYPUHETTA.
Hm — se Jussikin meni vain, vaikka saappaansa piiloon sain, itkuisen vaivan se mulle vaan suo, naskalit, nauhat se myy sekä juo, lestin heittää kesken joulutöitä, kinoksissa kahlaa pitkin öitä, köyhän, tyhjän taskun kotiin tuo!
Tuossa Matleenan nahka on, Saaran kenkäkin paikaton, lempsatin nahjus, no varrohan vaan, kun kylän kulmilta pirttiin sun saan, kiskon viekkaan ketunkaljan päästä; papin pateille sun vien, en säästä, laulat sitte mitä laulatkaan!
Vanha hempsuni, lupaat taas: "tuikun kaksi kai Puuska kaas. mammani, mahlani siihen se jää!" aamulla sitten on häyryssä pää, kengät palkeina ja rikki nuttu, raitatanssin saat, ei auta juttu, vaikka juorut siitä älähtää.
Mitä se muita liikuttaa, Jussin jos jalkoja kiikuttaa? Kengätkin päivässä tehdä se voi, viikoksi lakkaa jos päivän se joi. Kun ma sentään mietin, torat heitän, naurispuuronkin ma sille keitän; ukkokulta tule sisään, hoi!
SUUTARJUSSIN RYYPPYPUHETTA.
Heisaa, hauska on ollaksein, tuikkuretken ma kylään tein, surra ei viitsi suutari tää, ryyppää ja rallaa ja pitoihin jää, elo on kuin tanssilava häissä, rahit raksaa, pillit piukoo käissä, nuoret, vanhat temmeltää!