Kirkolle kun kilvan orhit lennättää, tai kun markkinoilla teutaroipi, silloin Poika polkee, eelle ennättää, vaikk' on pieni, niin sen kengät soipi!
Siitä kirkon luona miehet haastamaan: "anna Helsinkihin hevon juosta, kun se koittaa, katsos, oikein parastaan, rahaa, kunniaa saat vielä tuosta!"
Tuota talvi-illoin mietin tallissain, miten herrat arvostaisi siellä, arvostaisi nappiherrat orhittain, kun se vauhdin saisi kilpatiellä!
Tokko temput, viitat oikein suorittaa, kaunis juoksu ehkä rikkoontuisi, taikka laukan lois, kun piiska vingahtaa, äkkimutkass' ehkä kompastuisi?
Mitä itse tuumit, Poika? — Hirnut vaan; kesäniitulleko tahdot heinän tuoksuun? Syvä hanki vielä peittää kotikaan —, tahdot siis kai sentään kilpajuoksuun!
TÄN POJAN KEVÄTRALLATUS.
"Ei oo poika lepän lastu, eikä tuulen tuoma, vaikka on tällainen avosuu, niin on se Luojaa luoma!"
Rekilaulu.
Hila, hoi — ja se nummi kun vastasi: hei, hila, hoi, hila, hei sekä heisaa, siron peipposen pilli jo koivussa soi ja pensaissa kerttuset veisaa.
Ja nythän on touko ja pellolla työ ja nythän on tuomessa tuoksu, somat neitoset kankaan pirtoja lyö, on pirtissä touhu ja juoksu.