Näin kulkee suuren talon mies: on laajat maat ja rahapellot ja taskun pohjat kilkattaa, on kirkon lailla navettaa, soi sadat lehmän kellot.
Hän myös on kunnan esimies, töin varisjalkanimen piirtää ja on kuin onkin "pomomies" ja patruunakin, kukaties, kun pankkiin summat siirtää.
Hän rovastinkin "veli" on, mut torpanukko häntä pelkää, hän käräjöitä kiertelee ja rajamaista riitelee ja vaatii käyrää selkää.
Hän "rettinkiä" polttelee, on yllään silkkireunusnuttu, yöt pidoissa hän höhöttää ja vatsakultaa pöhöttää ja suuss' on roskajuttu.
Puh, tuolta kuhnustaa hän nyt ja naksaa ilmaan sormillansa, noin lerppahuulta maiskuttaa, hyh, hynttäntyy, kun keikuttaa, pois syrjään köyhä kansa!
TUKALASSA PULASSA.
— Ai, kuules tyttö ja kuules tyttö, käy syliin, polvella souda!
En, kutti, kutti, sa viekas poika, en ansaas vielä ma jouda!
— Mut tyttö, tyttö, ma markkinoilta tuon kihlasilkit ja muuta…!
Jos istun kerran, niin istun aina, sa vielä tahtoisit suuta!