Otan köyrinä, köyrinä uudet pestit ja sitte ne alkaa seittemät kestit, kun viikon alkuun jo heitän työn ja omasta kontista syön!
Minä riistin ja raastoin kuin hupsu ja huima, joka päiv' oli tiukka ja työ oli tuima, kesän kenttiä syksyn mä ruhtovan näin ja ma talven tuiskuhun jäin.
Mut nyt olen isäntä itse ja porho ja riemulle altis ja neuvolle korho, minä nuoren aikani vallita voin, ja ma liikun näin sekä noin.
Ja joskin ma palkasta puolisen tuhlaan ja riennänkin riehussa runtuina juhlaan ja käteisen kielen parjaus soi, mitä maalima mulle voi?
Ja köyrinä kulkeissa maantietä silloin on joka talon ressulat vastassa illoin, en köyrinä kynnä, ma laulelen vaan ja ma vapaana olla saan!
Poutasäällä.
(Seutumaalaus.)
Keskitaivahalle päivän silmä hiipi, pääskyn poutalaulu korkealla soi, lahden silopintaan siintyi linnun siipi, hieno väre varjokuvan umpeen loi. Valkokoivut, lepät, hennot haavat hellekuumeen kastekaihon saavat, päivän rintehellä kukka vaikeroi.
Lautan pärekatto hohtaa päivän eessä, kodan harmaa sauhu näytti himmenneen, tuolla kaislan luona tytöt veuhtoo veessä nostain ujostellen kättä rinnoilleen… Pieni poika kaarnaruuhtaan ohjaa, laiturilta tutkii lahden pohjaa, jossa toinen taivas kirjaa kirkkaan veen.
Kultapihkaa tihkuu pensahalle puusta, auervirta leijaa yli seutujen, lampaat läähättää, käy Musti kieli suusta, karia aitoviertä syöksyy rannallen, poika viheltää ja tammaa juottaa, ukko aitaa vasten kuivaa nuottaa, silmut, siimat välkkyy vettä tippuen.