Ma tapan riihtä ja laarit täyttyy, sa astut aittasi polulla, sun vartes notkuu, sun silmäs loistaa, sun kaunis naurusi harmit poistaa, kun seison pirttini ovella.
Kun ilta joutuu ja vaivat vaihtuu ja käki kumpuja kaijuttaa, sun soudan laineille kotilahden, me siellä kiitämme Luojaa kahden ja rinta rikkahan rauhan saa.
Leenan Jukka.
Kyliä kulkevi Leenan Jukka joka ilta joutessaan, keikarihupsun on voideltu tukka, helatuppi on kupeellaan; korvalla keikkuvi samettilakki, kaukaa jo loistavi punainen takki, kyliä kulkevi Leenan Jukka nakkia lyöden ja huijaten vaan.
Leenan Jukka on kiertänyt maita, moukat töilleen tallustaa, kuokkikoon peltoja lampuri saita, kadon siitä se palkaks saa; maalaistyttö on litteä ruuhi, renki on tuhkimon tuhma kuin uuhi; tuumii kopea Leenan Jukka, laiskan toimissa taivaltaa.
Kaupungissakos riemua riitti, siellä herrat käydä voi, niijasi mampselit, ryökkinät kiitti, ujon silmän ne maahan loi; siell' oli vääpelit, kullat ja kuomat, kestit jo pestissä, työssäkin juomat, kun sitä asteli Leenan Jukka, torvet ja rummut vastassa soi.
Kyliä kulkevi Leenan Jukka, vaihtaa lainavaatteitaan, töllissä uurtavi Leena rukka, kiskoo ja penkoo pellollaan — toimii ja toivoo ja anteeksi antaa, parhaimmat palat se pöydälle kantaa, kullan muruksi poikaansa kutsuu, poika se kyliä kulkevi vaan…
Jouluksi kotiin.
Hup! Ruuna lönkytti tullin suusta ja vieri verkkaan kuin unissaan, reenlaitaan keikahti Sampan ukko ja mäiski tyynenä piippuaan. sai rekeen nassakan, vehnäpussin ja eukon silkit ja lelut Jussin, myös uudet suitsensa ruuna saa, no sitte kelpaakin herrastaa.
Tien kuuset nyökkyivät lumiparroin ja lehdot hopeaharsoissaan ja tuikut, tilhit ne siperrellen taas lauloi joululle laulujaan, jäätähdet hangella helmin tuikki ja jänö pensaasta metsään luikki, kun vaskikulkuset tieltä soi ja lumi ilmoissa karkeloi.