Katsohan tuttua krouvarin Siinaa, aina sun pullean puhtaana nään, kaadahan tuoppiin hopeista viinaa, täällä on hauska ja tänne ma jään! Viina on tippunut kohdussa korven, kettujen häissä ja tahdissa torven. Siinan vaari sa oikein teit, kun viljasi metsähän veit!
Kippis suutari, iskeppä taulaa, tässäkös juttua piisata vois, Puuska se Kyöpelin kullasta laulaa, vinguta viulusta katrilli pois, siinä on nuuskaa, sylje nyt tappiin, jotta sun äänesi kuuluisi Lappiin, kengän ruojista huolikoon hiis, jos varpaita vilkkuukin viis!
Elämä se on kuin yrttien saari, viiniä versoo kunnailla sen, sukkela lautturi oot sinä vaari, murheen ranta on kaukainen. Tervepä suntio, kaulaasi kasta, huomaatko kehdossa nauravaa lasta? Jyväverot taskuissas kilkattaa, siis suntio tarita saa.
Sirkkojen soitossa räiskyvi takka; suutarin Jussi, no, miks olet vait? Rauhassa istu, kai kyläss' on akka, maljasi mies, sinä kaksoset sait! — Tulkoon niistäkin suutarit oivat, jotta sun naulasi, naskalis soivat, jos omat poikani parkuu vaan, ne lukkarin oppiin pa'an!
"Vait, varas liikkuu!" kierteli muori — "ken siellä ulkona kolkkaa noin? Naapurin Liisako, Anna, se nuori?" — Raapase tulta, niin suudella voin! Anni on kihloissa, tuumii jo häitä, — voi, älä naura ja, voi, älä väitä, kuokkuri oon, jollen kutsua saa, saan sulhonas ritkuttaa.
Tuollapa Puuska jo töytävi pöytää, viuluaan etsii ja tuoppeja kaas, ainoan riemunsa pankolta löytää, nauraa ja itkee ja soittavi taas. — Parhaita polskia kuulua anna, nyt sitä vaappuu vaari ja Anna, suntio Siinan keskelle vie, kera suutarin liikun mie!
Haarikka-oltta nyt tahdon ma maistaa, riemuhun riennän kuin päivä ois yö; krouvarin naama se kuuna jo paistaa, suntio korosta tähtiä lyö. Kuulehan kahasta kelloja karjan, hengitä tuoksua yrttisen tarhan, Anna, ma sulle nyt hillikat tuon ja onneksesi minä juon.
Markkinamiehet, te pirttihin tulkaa, harjaiskannuja eikö jo näy? Voi, sitä Ansua, lakkia, sulkaa, herrana heiluu ja pieksuissa käy! Riimunne pois ja tulkatte joukkoon, pöydän päähän, ei kerjurin loukkoon, varsanne appoo jo ruohoja tien, nyt lähteestä vettä ma vien.
Täällä on leikkiä, lentoa kyllä, tuska se polttaa, mut surtaisko, ei! Siitä ma viis, kun on housutkin yllä, krouvari ryypystä liivini vei, Puuskalle tilkka ja mies sepä jaksaa, lukkarin vaimo sun vaivasi maksaa… Voi, miten suurelta näyttää kuu ja himmeeltä maalima muu!
Kotiin palaaja.