Poissa, poissa! Missä kulkee armas!
Niin ne puhuu mulle pihapuistot,
tehtaantorvi se ammuu kuin palopasuuna ilmaan,
sauhurenkaina murtuvat muistot.
Sauhukiemuroina luikerrellen
niinkuin riettaat, ratsastavat aaveet
kaupungin yli pois metsien taakse jonnekin kauvas,
niinhän ne haihtuvat ihmisten haaveet.
VANHA KIRJE.
Vanha kirje, kellastunut lehti,
sirot, suorat, hienot kirjaimet,
muistan sen kun lemmen hetki ehti,
ah, ne ajat on nyt mennehet.
Pois on kätes tuores ruusun tuoksu
haihtunut ja muste kuivunut,
kuutamoinen sokkosilla juoksu,
poissa haave, nuoret kisailut.
Vanha lehti kantaa syksyn värin,
vielä myrsky sielussani soi,
miksi kuvas sielussani särin,
sit' en ehjäks enään tehdä voi.
Kokoon muistoistani viime sirun,
nostan lampun valoon hohtamaan,
tiedän, monen yön nyt yksin virun,
yhtä muistoa kun muistan vaan.
Tuntuu kuin yö jäisi kammiooni,
huulille ma rakkaan kirjeen vien,
hiljaa kätken lehden laatikkooni
niinkuin sulkisin ma onnen tien.
KATULYHDYN LIEKEHTIESSÄ.
Himmeästi katulyhty palaa
iltahämärässä elokuun,
hieno sade katuun vettä valaa
virvoittaen vanhan pihapuun.