Sielun kukkatarha tuoksuu taas
jälkeen sateen siunatun ja raikkaan,
kuljen kaupungista, näen järven, metsän,
niinkuin näkisin ne ensi kerran
harhaan hilpeen lapsuuteni lempipaikkaan.
JUHANNUS.
I.
On ihana juhannusaatto,
taas nuori ja iloinen oon,
ma tyhjiä katuja harhaan
ja katson aurinkoon.
Ja vanhoista ikkunoista
mulle neitoset hymyää,
kuin juhannuslimot ne loistaa
täynnä nuorta elämää.
Ken on hän…,
ja ma empien tielle jään,
ken oon, ken oon, minä kysyn,
enkä tiedä itsekään.
II.
Monet morsiuslamput
läpi maailman kolkon yön,
monen kaihon kuihtuvan näin mä
kuin myrttiseppelevyön.
Muut kulkevat kullatuin kihloin
ain näyttäen lempeään,
ma epäilijä, minä pelkään,
minä kisassa yksin jään.
Ja ma tiedän, ma häikäistä voisin,
yhä vereni kuohuaa,
muille onni tulee kuin lahja,
mun täytyy se varastaa.