Se sitte liitää kuin huuhka harmaa,
syyslaaksoon syöksyy kuin ukonnuoli,
niin kesken kuherrusajan armaan
jo moni kyyhky sen kynsiin kuoli.
Ja moni neito, mi etsi taikaa
sen kukkuessa ja yössä hiipi,
nyt itkee mennyttä onnen aikaa,
pään päällä leijuu nyt huuhkan siipi. —
PÄÄSKYNEN JA VARPUNEN.
Lensi pääsky kevään tullen
talonpojan räystähälle,
varpunen se aitan luona
ilkeästi ilkkui tälle:
"Mitä täällä muukalainen,
tahdot tänne pesäs laittaa,
sinust' ei oo ihmisille
mitään muuta kuin vain haittaa?"
Pääsky vastas varpuselle:
"kyllä soitat suurta suuta,
sirkut täällä koko vuoden,
minä laulan kolme kuuta."
Varpunen se virnueli:
"asut kesävierahana,
minä suistan savimökkis
tämän talon haltiana."
Sanoi pääsky: "lauluillani
maksan vuokran, soimaat suotta,
mulle riittää rikat, sinä
varastelet pitkin vuotta."
RUISRÄÄKKÄ.
Ruisrääkkä niityll' laulaa lauluaan;
kuin joku vetäis taskukelloaan
sen ääni soi, kun ilta hämärtyy,
yöpuullaan kun jo nukkuu pieni pyy.