Ruisrääkkä mittaa illan hämärää,
ruiskukka uinuu, nuokkuu tähkäpää,
ruisrääkkä kehrää sala-ääniään
ja nukkuu omaan ääneen käheään.
Ruisrääkkä, luonnon salaperäisyys,
se on kuin kesäillan ikävyys,
kun yksin kuljet rantakäytävää
ja mietit elämätä jäytävää.
Ruisrääkkä, ennelintu elokuun,
sun soittos loihtii kummaan haaveiluun
niin yksitoikkoiseen ja ikävään
kuin suru itkis alla tähkäpään.
Pois lennät, poiss' on suven ihanuus,
on niinkuin syvempi ois hiljaisuus,
kuin itse luonto tätä oudoksuis,
ja ajan ratas hiljaa seisahtuis.
VÄSTÄRÄKKI JA TILTALTTI.
Västäräkki häntäniekka
keikkui kivell' ylimmällä,
tiltaltti se alimmalla
lauloi äänell' leikkivällä:
"Mist' on sulla hännystakki,
lainalakki, lainatakki,
myy se lanttiin, vie panttiin,
häntäherra, hieno rakki!"
"Pii, pii, hyi, hyi, halpa lintu,
piskuinen, sä pyrit kokkaan!"
vastas pöyhkä västäräkki,
"isken läven tuhmaan nokkaan.
Tiltaltti se lauloi laulun,
laulun kauniin, laulun rakkaan:
"vaikk' on halpa, huono mekko,
kiveen hakkaan, kiveen hakkaan.
Kuules talttaa, kuules tilkin
pienosillein pientä majaa,
sinä kiikut, sinä keikut
pitkin toisen kivirajaa."