KATULAULU.
Katuja ma kuljen,
halutonna harhaan,
niin näen kuluvan
elämäni parhaan.
Ruusut kukkii muilla
ilon ikkunoissa,
kadun rikkaruoho,
sinä et oo poissa.
Kivi huutaa mulle:
ihmiset miks ovat
vihaiset ja vieraat,
tylyt ja niin kovat!
Kivettynyt kukka,
katu-ojan kukka,
ystäväni ainoa
köyhä, kurja rukka.
ONNI.
I.
Onnen odotus on itse onni,
ilon kajastus ja alun hurma,
onnen täyttymys on liekin loppu,
onnen tyydytys on onnen surma.
Onnen paratiisin portin eessä
viel' oot elämässäs jotain vajaa.
Kun oot paratiisin heelmät syönyt,
joku enkeli sun ulos ajaa.